Viides Venlojen viesti on ainakin fyysisellä tasolla takana. Oma osuus alkoi hienosti, kun ensimmäistä kertaa osuttauduin vaihtoaitioon täydellisellä hetkellä tehdäkseni muutamat tiukat (?) harjotusvedot ennen kartan tuloa. Aiemmin olen virunut aitiossa nahistukseen asti ennen omalle osuudelle pääsyä.
Muutenkin alku lähti ihan muikeasti: Pitkä viitoitus ja itselle harvinainen, mutta hyvä reitinvalinta ykköselle. Lyhyitä rastivälejä seurasi perään useita, ja ei tarvinnut paljoa hakea mitään niistä. Urat oli hyvät. Sitten tuli pitkä väli ja urat hävisi ja puskin halki soiden ja mäkien aivan omalla vainulla. Tämän jälkeen olin nostanut joukkueen sijoituksen päälle 200:sta jonnekin alle 170:n!
No, sittenpä tulikin se megalomaaninen pummi. Rastilla oli kamera, ja piti päästä äkkiä pois sen edestä. Hirveätä kyytiä painelin hatelikkoon. Luin aivan väärää notkoa kartasta ja tulin avokalliolle, jota en vaan löytynyt kun luulin juosseeni jonnekin ihan muualle. Siinäpä sitten pörräilin ympäriinsä hammasta purren, kunnes lopulta paikallistin itseni ison jyrkänteen alta ja lamppu syttyi taas. Rasti oli mäen toisella puolella. Tämän jälkeen yksi rastiväli hujahti taas ihan heittämällä, mutta sitten hajosi päänsisäinen matkamittari ja meni taas ihan soossiksi koko suunnistus. Noissa kahdessa pummissa hävisin noin 100 sijaa (tosin en nähnyt niitä sataa...).
Loppu meni sitten kohtuullisesti, vaikka päänahkaa alkoi vähän kiristää pummailun jäljiltä. Varmuuden vuoksi kävin lopussa varmistamassa, että väärät rastit on oikeasti vääriä rasteja. Loppupäässä sain vähän vetoapua Fincken tytöltä ja huomasin samalla, että myös juoksua pystyy vielä parantamaan. Ja aika paljon. Tulin myös maaliin tuon voittajajoukkueen ankkurin kanssa samoihin aikoihin. Eli sain myös nauttia yleisön mylvinnästä täysin siemauksin. Otti päähän.
Yhteenvetona voi sanoa, että kytäjä oli maineensa veroinen. Tiukkaa oli itsen lisäksi varmaan joillakin muillakin, tai ainakin sillä tytöllä, joka huusi vielä viimeisellä metsärastilla kovaan ääneen: "Mä lopetan suunnistuksen tähän!!!" No, minäpä en!
Kiitokset tärkeistä neuvoista ensikertalaiselle. Siellä karsinassa meni tietty joku tovi ja jännitys vain tiivistyi. Mahtava oli kokemus ja toivottavasti pääsen ensi vuonna myös mukaan upeitten naisten 2 joukkueeseen.
VastaaPoista