Syyskuu tuo aina tullessaan pimeät illat, jolloin on hyvä heittää lamppu otsalle ja lähteä valaisemaan itselleen tietä metsän siimekseen. Viime vuonna haksahdettiin yösuunnistukseen ja käytiin sekä oman alueen että Kainuun am-yökisat rymyämässä. Ja sama juttu toistuu tänä vuonna: Omat oli ja meni ja Kainuu on edessä viikon päästä.
Kehitystä viimevuotisiin aloittelurasteihin oli molemmilla: Tällä kertaa Markus ei juossut kartalta ulos ja oma matkakaan ei katkennut äkkiarvaamatta eteen ilmestyviin kallioseinämiin ja suolampiin. Selvittiin siis ihan kohtuudella metsästä pois. Ja hupia oli, ihme että laji ei vedä enemmän väkeä... Tai sitten se sopii vain erityisen harvinaisella mielenlaadulla varustetuille. ;)
Muuten on alkusyksy mennyt omalta osalta enempiä kimpoilematta, koska nilkka on heittänyt herjaa ajoittain. Pienellä jännityksellä odotankin, miltä Kolin 43 km maistuu kolmen viikon päästä...
