Am-kisailua

Elokuinen viikonloppu kului enemmän ja vähemmän mukavasti am-kisoissa. Lauantaina saatiin maistella pitkänmatkan kisaa ja sunnuntaina (tänään) oli jälkiruuaksi viesti. Pitkällä matkalla oltiin molemmat tyylikkäästi sarjojemme hännän huippuja. Maasto oli vaativa suunnistuksellisesti ja korkeuserojen vuoksi myös fyysisesti. Jostain syystä tossu ei oikein noussut ja Mara "onnistui" niksauttamaan nilkan. Näitä sattuu... Siitäpä syystä vara"mies" T pääsi/joutui kisaamaan am-viestimestaruudesta H21 sarjassa kahden vauhdikkaan veteraani-ikäisen kanssa. Ihan oli hupia, vaikka äärimmäisestä rutistuksesta huolimatta ei riittänyt vauhti tällä ankkurilla mihinkään. Mutta jotenkin sai sellaisen rytinän päälle, että sellaisella voisi koettaa jatkossakin niittää tanteretta ja ehkä joskus jossain onnistuakin. Heh.

Suunnistus ja Sveitsi

Sveitsissä käytiin suunnistamassa. Kyseessä oli WMOC eli veteraanien MM-kisat: Kaksi sprinttiä ja kaksi pitkää matkaa sekä finaali. Toinen meistä juoksi avoimin mielin avoimessa sarjassa kaikki muut matkat paitsi finaalin. Sprintit oli huippuja: Vanhoja koukeroisia rakennuksia, puistikkoja, sisäpihoja ja kohtuullisesti rappuja. Molemmat siis käytiin vanhoissa kaupungeissa.

Pitkän matkan kisoista ensimmäinen taas kisattiin käytännössä katsoen laitumella. Lehmät oli toisin ajettu suunnistusalueelta pois. Muutamassa kohti oli tehty laidunten väliin viitoituksia, joilla lehmikset ohitettiin. Melkoisen laukkamaasto oli tämä.

Toisen päivän kisapaikka oli niin eristyksissä ylhäällä vuoristossa, että sinne pääsi ajamaan vain toiseen suuntaan. Siksipä kaikki lähdöt oli siirretty tunnilla eteenpäin. Jonkin verran sai siis kisakeskuksessa hengailla... Maasto oli ensimmäistä päivää vaativampi ja käyriä piti lukea tarkempaan eteenpäin pääsemiseksi. Mutta päästiin pois sieltäkin.

Finaalista en osaa sanoa mitään, kun meitä ns. alaikäisiä ei maastoon silloin päästetty. Ihaillen vaan sai katsoa 35-95 vuotiaitten maaliintuloa. Jotkut 7-kymppiset vetivät kovempaa kuin jotkut toiset 35:t. Hatunnostonarvoisia olivat myös mm. hölkäten maaliin tulevat kasikymppiset. Jospas itsekin pysyisi yhtä hyvänä...

Hyvä reissu, hienot maisemat, paljon lehmiä ja välipäivillekin oli sopivasti "vuorikiipeilyohjelmaa". Ei hassumpaa, vaan kummempaa.